Lapset alkavat olla kyllästyneitä raksailuun. Olemme yrittäneet välillä pitää raksavapaita päiviä tai muuten tehdä pieniä taukoja. Ristiriita on suuri. Haluaisimme nyt painaa täysillä, että saisimme raksan pikaisesti muuttokuntoon ja oikeaksi kodiksi. Toisaalta haluaisimme tietenkin viettää luppoaikaa perheen kesken ja nauttia kesäpäivistä. Jos raksailu on joskus raskasta aikuisille, se on varmaankin vielä raskaampaa lapsille.
Meidän tapamme rakentaa on ollut sellainen, että olemme koko perhe yhdessä. Raksalla ollaan siis oikeastaan joka päivä. Välillä vain iltapäivä tai ilta, mutta kuitenkin lähes joka päivä. Kun mies on työmatkalla, minä yritän tehdä niin paljon kuin pystyn. Ja toisinpäin. Meillä on siitä onnellinen tilanne, että meillä on olemassa tuo puuhakas Pappa. Aina kun paikalla on kolme aikuista, homma sujuu tietysti kuin tanssi; yksi voi touhuta lasten kanssa ja välillä tarvittaessa autella muita aikuisia. Mutta silloin kuin johonkin hommaan tarvitaan kaksi aikuista, eikä paikalla ole enempää, tulee keskeytyksiä väkisinkin. Tänä kesänä me vielä lomailemme eri aikaan, joten samaan aikaan raksailu ei onnistu niin usein kuin haluaisimme.
Lapset suhtautuvat raksailuun ja raksalla olemiseen eritavoin iästä riippuen. Kuten arvata saattaa, teinit puhisevat ja pyörittävät silmiään, eivätkä jaksaisi mitään, ikinä. Kolmevuotias karkailee ja tekee kiellettyjä juttuja heti jos silmä välttää, eikä huomiota anneta tarpeeksi. Ja seitsemänvuotias marisee, varsinkin jos "on tylsää", eikä "mitään tekemistä". Innostus on siis välillä tiessään. Toivon, että se löytyy uudestaan siinä vaiheessa, kun heidän omia huoneitaan päästään kunnolla laittamaan.
Aikaa ja huomiota yritämme antaa jokaiselle raksan ulkopuolella, koska maalisuti kädessä se ei oikein onnistu. Millaisia keinoja meillä on sitten raksalla käytetty? Piirustuspaperi ja kynät (ei mitään apua), pädit ja puhelimet (auttavat hetken, teineillä oikein hyvin), trampoliini (taisi auttaa ensimmäisenä viikkona), osallistaminen (oli alussa pop). Tärkemmät avut ovat olleet: kattava ja riittävä muonitus, jätskitauot ja naapuruston kaverit. Jos jälkimmäinen puuttuu, ei edelliset meinaa auttaa.
Kun lapset ovat mukana raksalla, ei molemmat aikuiset voi keskittyä tekemiseen. Tiedättehän, juuri kun teet jotain "tärkeää", esim. saumaat laattoja, jollain on vessahätä, naarmu sormessa tai mikä pahinta, tappelu puhelimen laturista. Pitkäaikainen keskittyminen ei vain oikein onnistu. Luojalle kiitos isovanhemmista. Tässä kuussa olemme saaneet pienimmät kolmeksi päiväksi mökille ja pienin pääsee välillä pariksi tunniksi mummolaan. Ne ovat niitä turbotunteja, silloin raksa edistyy :)
Kuten kuvista näkyy, välillä olemme onnistuneet vain nauttimaan kesästä. Tai edes karanneet kahdeksi tunniksi rannalle. Kyllä Suomen suvi on ihana!
Miten teillä on ratkaistu lasten mukanaolo? Vai oletteko tehneet periaatepäätöksen, että vain yksi raksaa kerrallaan? Miten olette selvinneet?
Meillä talo rakennutettiin (ei kuitenkaan tullut talopakettia vaan tehtiin ns. pitkästä tavarasta). Mies kävi tarvittaessa tontilla ja minä hoidin kilpailutuksen, laskut ym. sähköpostiliikenteen kotoa käsin. Meillä yksi lapsi (6v), joka vietti yhteensä raksalla muutaman tunnin ennen muuttoa. Ei haluttu viedä sinne, koska siellä ei meistä ollut riittävän turvallista hänelle. Oli korkeuseroja, työkaluja, kamaa jne. Lapsi tuli lisäksi mukaan muutamiin tapaamisiin eri myyjien tms. kanssa, ja tällöin oli piirustustarvikkeet, padi, jotain leluja jne. matkassa. Kerrallaan tapaamiset yleensä hoituivat 45-60 minuutissa, jonka jaksoi kyllä, mutta jos tunnin, tuli vaikeuksia. Pyrittiin tapaamiset hoitamaan niin, että vain toinen meistä vanhemmista meni, mutta ei siis aina onnistunut. Muutaman kerran lapsi oli myös isovanhemmilla, mistä oli paljon apua. Itse ajattelen, ettei raksa ole yleisesti ottaen alle kouluikäisen lapsen paikka jo ihan turvallisuussyistäkin. Pystyisikö teillä isommat jäädä kotiin hoitamaan pienempiä? varmaan olisi joka tapauksessa kiva, että lapsoset eivät vihaisi uutta kotia vuosikaudet vain siksi, että joutuivat viettämään siellä liikaa aikaa keskeneräisenä..:) Toisaalta ajattelen kyllä niinkin, että rakentaminen on amatööreille niin iso ponnistus, että väistämättähän se vaikuttaa koko perheeseen, ja lapset kyllä sopeutuvat. Ihana tilanne on, että heillä on kavereita siellä naapureista. He pelastavat niin paljon:)
VastaaPoistaMelkein tuli huono omatunto tuosta omasta kirjoituksesta, koska seuraavana päivänä lapset lähtivät talolle mielellään ja halusivat maalata ja hoitivat pienintä. Kävimme välillä leikkipuistossa ja kaikki sujui muutenkin mukavasti ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Mutta näinhän se menee kaikilla, on hyviä ja huonoja päiviä.
PoistaOlemme yrittäneet pitää paikat mahdollisimman siisteinä ja turvallisina, esim. kaiteet ovat paikoillaan kaikkialla. Aina kun raksalla on ollut ulkopuolisia tekijöitä, esim. työmiehiä, silloin ei luonnollisesti lapsetkaan ole paikalla. Mutta omalla porukalla kaikki on sujunut hyvin. Enkä usko, että he vihaavat taloa, vaan ennemminkin odottavat sinne muuttoa kovasti. Raksa tuntuu yhteiseltä projektilta, mutta aina ei tietenkään jaksaisi, lapsilla kun tuo kärsivällisyys on aika paljon lyhyempi ;) Onneksi ollaan jo loppusuoralla!
Meilläkin rakentaminen on koko perheen projekti. Pikkukoululaiset auttelevat minkä pystyvät, ja kun mielenkiinto herpaantuu, hyppivät trampalla, leikkivät hiekkaleikkejä, joskus pelailevat kännykällä. Joskus nurisevat. Muonitus onkin avainsana. Välillä saavat jäädä muutamaksi tunniksi kotiin keskenään.
VastaaPoistaVarmasti vuosi jää mieleen Suurena Talonrakennusvuotena mutta tuskin siitä kukaan terapiaan joutuu. Ennemminkin näkisin meillä ongelmia syntyvän, jos mies painaisi niska märkänä illasta toiseen ja itse istuisin läppärin ääressä kotona lasten kanssa, kun se ruuvari ja maalitela kuitenkin omassakin kädessä pysyy.
Aivan pienten lasten kanssa tilanne on toki eri, mutta tehtiin kyllä yksi lattiasta kattoon remppa, kun muksut olivat molemmat reilusti alle 3 v. Turvallinen leikkipaikka vain silmien alle ja ainoa onnettomuus oli yksi kaadettu pieni maalipönttö.
Mutta jokainen perhe valitsee tietty itselleen ja tilanteeseen sopivan tavan, kaikki ovat varmasti yhtä oikeita, jos lopputulos on valmis koti ja onnellinen perhe.
Tsemppiä teille loppusuoralle, kohta olette Kotona.
Samaa olen itsekin miettinyt. Enemmän traumoja jäisi, jos eivät näkisi isää vuoteen ;) Se mikä sopii meidän perheelle, ei välttämättä sovi toisille. Onneksi voi valita.
PoistaKiitos tsempistä! Loppusuora häämöttää :)
Meillä isovanhemmat on kovassa käytössä, ei pärjättäisi ilman heitä... <3
VastaaPoistaMeillä ei pienin 1,5 v ole usein mukana raksalla, joskin kun on, kaikki sujuu hyvin. Piha on iso, eikä tuo ole muuten telonut itseään kuin saanut kädet naarmuille kaatuessaan soralla. Miehen 12v viihtyy aika hyvin kun saa askarrella puusta ja styroksista mitä omituisempia juttuja ja tekee välillä elokuvia. Toki kyllästyykin melkein joka päivä jossain vaiheessa, mutta niin tapahtuu kotonakin.
Eihän tämä raksailu mitään lasten unelma-aikaa ole, mutta tosiaan... Tuskin suuria traumojakaan syntyy. :)
Ihanaa, että isovanhemmat jaksaa ja haluaa auttaa. On ne vaan ihan parhaita! En usko minäkään että traumoja syntyisi. Tsemppiä raksailuun!
Poista